Maan suurimman (aamu)päivälehden teemasivuilta tuli insertti suoraan läpi suojausten: "Anorektikko kerjää surkeudellaan huomiota ja hoivaa."

Muistin edelliset keväät ja kesät. Mitä muuta kaipasin kuin sitä, että joku pitäisi huolta. Toivoin, että joku näkisi kuinka pahoin voin, kuinka heikko olin. Olin heikko alta ja päältä, pidin itseni niin tiukilla, että arjesta selviytyminen vei voimat.

Kaiken aikaa toivoin sairastuvani. Tiesin, ettei minusta ole niin hyväksi häiriköksi, että syömättömyyden vuoksi pääsisin sairaalaan, mikä tahansa tarpeeksi vakava tauti olisi riittänyt. Kaipasin sitä, että joku tarkkailisi minua, seuraisi tilaani, päättäisi millä minut parannetaan. Ajattelin, että olisin siinä ohessa parantunut sisältäkin.

Kohtalon ivaa, että heikkoutta lukuunottamatta olin kaiken aikaa elämäni kunnossa, kävin luovuttamassa verta, enkä moneen vuoteen sairastanut yhtään flunssaa. En saanut edes reikiä hampaisiin. Otin tavakseni astua suojatielle katsomatta tuleeko autoja. Ajattelin, että jos jään auton alle, pääsen sairaalaan nukkumaan.

Jos käy huonosti, entä sitten.

Lehdessä insertin lause jatkui: "[anorektikko] pelkää, ettei kukaan huomaisi häntä normaalipainoisena." Äiti ja pikkusisko olivat ainoat, joiden vuoksi ylitin tien sen suojatien kohdalta. En uskonut ystävieni jäävän kaipaamaan.


- - -
Vieläkin, typerä tyttö, jollain tasolla uskon, että kunhan olen tarpeeksi sairaan näköinen saan heräämään huomion, jota kaipaan. Perverssillä tavalla nautin huimauksesta ja huterista jaloista. Lehti kirjoitti, että 25-30-vuotiaiden sairastumisriski (syömishäiriöihin) on yleistynyt. (Vaikka, jos viilaamaan ruvetaan, riski kasvaa ja ilmeneminen eli tässä sairastuminen yleistyy.) Syyksi esitettiin muun muassa työelämän paineita ja ristiriitoja. Se saattaa olla totta, mutta epäilen, että omaan häiriköintiini on syynä juuttuminen aikasilmukkaan, joka heittää minut toistuvasti takaisin teinivuosiin. Aina uudelleen käsittelen samoja yksinkertaisia asioita: Ihmissuhteet (tytöt, pojat ja tykkääminen), koulu eli Mikä minusta tulee Isona, minä ja muut.


Kiitos aamun lehden, on nyt yksi huoli vähemmän. Teemasivuilta löysin tulevaisuuteni.
"Perhettä ei ole - älykäs, empaattinen ja puhelias nainen ei ole koskaan edes seurustellut."