Joku pitäisi mielettömänä tätä, että olen aloittamassa neljättä nettipäiväkirjaani.
Miksi niitä pitää olla monta, miksei yksi riitä, miksi netissä, miksi päiväkirja, miksei blogi?
Miksi taas uusi?
Monta, koska en tahdo enkä pysty kirjoittamaan vain yhtä päiväkirjaa. Jotkut ominaisuuteni ovat niin stereotyyppisiä, etten tahdo tulla luokitelluksi niiden mukaan. Tahdon pilkkoa elämäni osiin, luoda itseni aina uudelleen. Luon karikatyyrejä, näyttämönkestäviä hahmoja ja hahmoja jotka eivät näy missään. Jakamalla itseni tarpeeksi moneen osaan saatan jonakin päivänä kirjoittaa elämäni kokonaiseksi.
Netissä, koska se on kaikkialla eikä missään. Koska näppäimistöllä kirjoitan nopeampaa kuin käsin ja koska käsin kirjoittaminen on varattu erikoistilanteisiin. Koska netissä olen kaikkein lähimpänä olematonta, mutta kaikille olemassa.
Päiväkirja, koska kirjoitan itselleni, itseäni itsestäni. Sanaan blogi liittyy liikaa yhteisöllisyyttä, enkä minä sitä täällä tarvitse enkä kaipaa. Voin kuitenkin kirjoittaa julkisesti, koska kaiken mitä ajattelen on joku jo ajatellut, ei minun tarvitse pelätä paljastuvani sen vuoksi.
Taas uusi päiväkirja, koska Menninkäisprinsessa laukaisi tarpeen kirjoittaa. Tahdon kirjoittaa siitä minusta, joka on hukkunut peitteiden väliin, siitä, joka välillä herää ja tuikkaa neulalla tai kuiskaa vaimeasti vällyjen läpi. Yritän saada selvää sen supatuksesta.
- - -
Elämäni
kuin kesken jäänyt muutto:
Laatikoita täynnä tavaraa,
joille ei ole paikkaa, ei käyttöä.
Ostan lisää laatikoita,
pakkaan omituisuuteni
nimikoiduille hyllyille
ja suljen oven.
Jätän jäljelle sen mitä kelpaa esitellä.
Kommentit