Vaaka näytti aamulla vähemmän kuin kertaakaan talven aikana. Viikonloppuna elin valmiilla aterioilla. Kerrankin ne olivat  hyvät, niin paljon salaattia ja kasviksia, että sain tarjottimen täyteen ja vain kaltaiseni puoliammattilainen olisi pannut merkille kuinka vähän energiaa annoksessa oikeastaan oli. Silti yllätyin.

Seuraavaksi pelästyin. Pienet luvut tuntuivat vaarallisen hyviltä, eivätkä kuitenkaan tarpeeksi, heti iski houkutus jatkaa siitä taas alaspäin. Vaelsin peililtä toiselle, kuvittelin lihasteni erottuvan paremmin, reisieni olevan kiinteämmät kuin viime viikolla. Nautin olkapäideni terävästä linjasta, kylkiluiden kaartumisesta sisäänvedetyn vatsan yllä, lonkkaluiden harjanteiden näkemisestä.

En tiennyt, näinkö oikeasti, vai kuvittelinko vain. Tunsin oloni samalla vahvaksi ja heikoksi. Vanha minä voimistui, vanhat ajatukset kaivautuivat esille takaraivon pohjalta. Olin heikko niiden edessä, pelkäsin. Muistan vielä, minkälaista ennen oli, muistan ahdistuksen ja tympeän, hahmottoman kivun. Muistan kauhun, joka minut valtasi niinä hetkinä kun näin ettei minulla ole mitään valtaa omaan ruumiiseeni. Sen oli ottanut haltuunsa mieleni, jota en ymmärtänyt.

- - -
Yritän olla hyvä ihminen, pitää itseni terveenä ja hyvinvoivana, tahdon olla kaunis elinvoimaa huokuvalla tavalla. Kuitenkaan en näe itseäni kauniina silloin kun minulla on hyvä olla.

En riitä itselleni. Tahdon olla enemmän, vähemmän, jotain muuta. Kaikki enkä mitään. Mielessäni on kuva täydellisestä kauneudesta ja tiedän, että siihen en koskaan pääse. Hyvänä ihmisenä, kaiken kauniin ja oikean puolesta teen kuitenkin parhaani. Esteetikko pääni sisällä ajaa pyrkimään yhä lähemmäs sitä rajaa joka keholleni on syntymässä asetettu.

En tiedä luulinko edes olevani oikealla pohjalla, kun aloitin urheiluharrastuksen. Pyrinkö oikeasti elämään terveellisesti, liikkuen ja kehoani oikealla tavalla kehittäen vai olenko vain, tiedostaen tai tiedostamatta, hakenut välineitä, joilla pääsen taas pidemmälle kuin ennen?

Viime viikolla kauppakeskuksessa tehtiin mainostusmielessä rasvaprosentin mittauksia. Tietysti kokeilin ja tunsin valtavaa voitonriemua nähdessäni lukeman ja mittauttajan häkellyksen. Hän totesi minun olevan varmaankin aktiiviurheilija ja vielä lisäsi, että taidan jo tietää terveellisen ruokavalion perusasiat. Myötäilin, mutta itsekseni mietin, kuinka huonossa kunnossa elimistöni mahtaakaan olla. Tiedän kaiken terveellisistä elintavoista, mutta valitettavan hyvin tiedän myös keinoja, joilla ne venytetään vaivihkaa äärimmilleen.

- - -
Olisi joku, joka antaisi luvan olla vain, joka saisi minut oikeasti uskomaan, että olen tarpeeksi juuri nyt, viime kesänä ja loppuikäni. Omat silmäni ovat niin sumeat, etten näe edes omia rajojani. Tulisi joku, joka antaisi kädet, silmät ja ihon, katsoisi minut kauniiksi ja pysäyttäisi minut hukkaamasta itseäni harhaisiin unelmiini.